Kahvi

 

Kahvi

juon kupillisen

toisen

juon ison mukillisen

Myöhemmin herään

tämä sumuinen kesän päivä

kosteus horisontissa

kun laskeudun mäkeä alas

Horisontissa on harjuja

Venäjän Ruskeala

tai muu kylä

en tunne niitä

Pilvetön taivas rajalla

Suomen puolella

pysähtynyt hetki

ei uhkaa

ei liikettä

Kylä on melkein autio

mihin ovat kaikki menneet?

Töihin ja kouluihin,

tietenkin,

hölmö

Vain minä olen yksin

juon murukahvia,

ja kirkastun

vähän

aivan vähän,

on unien päivä,

pilvetön

31.5.2024

Nanna Mutto

Kaste

 

Raja on helteinen

oranssi mekkoni lepattaa kevyessä tuulessa

ottaako joki minut vastaan tänään

se on kylmempi kuin järven vesi

Jos järvi on suuri

sen vesi sekoittuu enemmän

ja vesi on viileää

Pienen järven lähdepohja

tuo kirkkautta veteen,

kylmiä raitoja,

kun jalat ulottuvat pintaa syvemmälle,

kädet ja hartiat voi nauttia linnunmaidosta pinnalla

Jänisjoki on sulanut jo aikaa sitten

riisun mekkoni

ja ilkoisillani kävelen rantaan,

upottaudun rappu rappuselta veteen, ja sukellan

Sammaleiset rappuset vievät minut pihan nurmelle

kastautuminen oli kaste kesälle,

talviturkin heitto,

niin kuin sanotaan

31.5.2024

Nanna Mutto

Montako dollaria poika maksaa?

 

Valtakunnan päättäjät päättivät:

”parempi lähettää luoteja,

kuin omia poikiamme..”

Nielaisen,

niin minäkin,

kerään rahani kokoon,

en laita poikaani rintamalle,

en ensi linjaan,

en edes muonitukseen.

Minun poikani saa jäädä luo,

turvani, on sohvani,

hänen elämänsä,

minua varten,

hänen isäänsä varten,

hänen lapsiaan varten.

Montako rhyvnaa luoti maksaa?

Maksaja aina löytyy,

lopulta,

mutta kuka synnyttää pojat?

Paljonko poika kultani maksaa?

Montako rhyvnaa,

montako dollaria?

Synnytin poikani ilolla,

en kivulla,

iloitsen hänen elämästään, ilolla,

en koskaan kivulla.

Vaadin hänelle turvaa,

tässä maassa ei sodita,

miksi synnyimme Suomeen?

Toisen äidin ilo on kipu,

se joka vie lapsensa sotaan,

puolustaa maataan,

kotiaan,

onko merkitystä enää?

Säästäkää poikanne,

sanon,

lopettakaa sota,

sanon.

22.4.2024

Nanna Mutto

Novelle

 

Painan kylmiä vishypulloja kylkeäni vasten

vatsaani vasten,

painan jäätelön kaulaani vasten

Jono on pitkä,

kesä on kuumimmillaan,

vaikka tuskin vielä alkanut

Mustikkaa ja karhunvatukkaa,

Novelle,

virvoittaa mua kuumassa autossa,

lämpö tulvii ikkunoista,

ilman liike viilentää vähän

Taistelen ja luovutan,

päivä kulkee nopeaan,

alaselkäni on kipeä

lapset eivät tiedä mitään,

eikä toiset naisetkaan

Syön jäätelön,

ja viilenen,

kesän vapaus,

sen lupaus

28.5.2024

Nanna Mutto

Teatterin ravintola

Kimalainen ruokailee samassa pöydässä kuin minä

Viides Näytös ravintolan terassilla

Kampasimpukan annos, jossa höysteitä,

retiisiä, porkkanan lastu,

pyrettä parsasta ja califlower

Kusenhajuinen huussi teatterin ravintolassa

muistoja ulkomailta

kun olin nuori

Prahassa koulun hostellissa

16.5.2024

Nanna Mutto

Kesän alku, Airisto

Vallattomia villikauriita

Vallattomia luonnonkiharoita

Valkoisia lasinsiruja kilisee kun tarjoilija

lakaisee lattiaa

Nojailla verannan kaiteeseen,

kun lähtö pian koittaa

Ohuet sukkahousut ja uusi valkoinen v-

aukkoinen hihaton kevyt pusero

Vaikka käytetty

jo elämää nähnyt pusero

uusi minulle

Silmiäni kirvelee valo tai aurinkovoide

Hinta kesän alusta

Lämmöstä paljaalla iholla

Auringon raitoja hiuksiin

Vaikka kesä vasta alkoi

Viime viikolla satoi lunta

16.5.2024

Nanna Mutto

Hotelli Victoria

 

VICTORIA

Se kaupungin kallein hotelli,

se kaunein,

torin laidalla.

Saavumme yöksi tähän juhlaan,

viettämään lomaa,

auvoista iltaa.

Sataa kaatamalla,

kun kävelen kaupungilla,

etsin ruokaa, einestä eteeni.

Kaunis nainen laulaa ravintolassa,

syön jäätelöä,

äiti juo viiniä.

Sinä valtaat kylpyhuoneen,

uit ammeen lämpimässä veessä

tunnin, ylikin.

Minä nukahdan sängylle,

näen unen kauniin,

sinä peset ja puhdistut.

Aamun aamiainen,

yön humala,

sielun ravintoa.

Kotiin paluu,

ja unohdus,

kuka olen, minkä maan?

22.3.2024

Nanna Mutto

Kaunis mies 25v

 

Unessani tapaan sinut taas,

miksi lähdit pois?

Minne menit?

Kaunein, pitkän huiskea ja komea,

25 vuotias,

minä silloin 15 vuotias.

Pidit mua pikkutyttönä,

mutta olin iloinen ja kevytmielinen

ystäväsi, kaunis mies.

Miten autosi syöksyi ojaan?

Kuka ohjasi autosi ojaan?

Kuolon penkere, jonne putosit.

Sinä katosit kokonaan,

en yltänyt taivaaseen,

itkin perääsi, kaunis mies.

22.3.2024

Nanna Mutto

Kallis kylpyhuone

 

Kun rahaa on vähän,

tulee rikkaus.

Kun hinnat halpenevat kaupoissa,

voin ostaa mitä vaan,

rajatta,

rajaton rikkaus.

Myös hotelli avaa ovensa köyhälle,

vaikka oli ennen se kallein yön sija.

Voin nauttia luxusesta,

kalliista unista,

ja sen kylpyhuoneesta.

Missä muualla on vedettävät vesivessat,

leijonanjalkainen kylpyamme,

lämmin vesi,

kastautua,

antautua.

Kun sota alkoi,

luulin menettäväni kaiken,

mutta sainkin enemmän,

kun ruplan kurssi laski,

tulin rikkaaksi rikkaimpien kaupungissa.

Kuinka paljon lämmintä vettä voin laskea,

ollessani ammeessa, auvoisessa veden varassa..

Puhdistaudun,

ja kellun

tässä ihmeessä,

arvokkain rakkaus, ruplissa.

22.3.2024

Nanna Mutto

Palatsien kaupunki

 

Kun sodan jäljet näkyvät ihmisten kasvoilla,

kävelen vastaan ihmisvirtaa,

en asu täällä,

en ollenkaan,

joskus edellisessä elämässä kai minäkin olin pietarilainen.

Tunnen kaupungin salaa,

sen kadut ja talojen järjestyksen,

palatsit kadulta katsoen,

kotini mun, kuka ties.

Suuret talot avaavat ovensa ihmiselle,

joka haluaa katsoa taidetta,

hengen helpotusta,

kuvia historiasta.

Minä kävelen ohitse,

en onneni ohitse,

mutta etsin jotain,

jotain kaunista, ja tunnetta.

Vesisade kertoo minulle

pisaroiden tuottavan onnea,

tämä tuttu kaupunki on vieras minulle,

koska aika on eri, on surun aika.

Kun sota loppuu,

ostan lipun naapuriin,

kävelen taas halki palatsikaupungin,

löydän onneni, siitä muistosta,

minkä tunnen omakseni.

22.3.2024

Nanna Mutto

Suurmiehen kuolema

 

Oi, miksi kuolit ystäväni,

suuri mies siellä naapurissa?

Jäimme koko maailma kaipaamaan sua,

sun viisautta ja mahtavuutta.

Mietit miten voi suurvaltaa hallita,

olla valtias koko maan kansalle,

mietit Putinia,

hän on suuri mies, joka vallitsee.

Kuin karhu häkissä,

sinut määrättiin olemaan vankilassa,

niin kauan kuin karhun elämä kantaa,

eläintarhassa, katseiden alla

Julmaa pilaa,

kun miehet ovat ulkona,

joku juoksee,

joku tupakoi,

jotkut turisevat mitä lie,

kun joukkoon lasketaan vihainen karhu.

Hetki ihmetystä,

ja sitten kauhistusta,

karhu ojentaa kyntensä ja viiltää viillon niskasi lähelle,

pelästyt ja juokset, niin kuin jaksat,

niin kuin suuri mies jaksaa.

Ei vankila ole paikka sun suuruudellesi,

sun valtijuudelle,

idealle vapaasta maasta,

hyvyydestä ja rakkaudesta,

viisaudella olisit vallinnut maatasi.

Päätät lähteä,

pois,

kokonaan pois,

jää kaipaamaan vaimo Julia,

kaunis viisas nainen.

Helpompi näin,

ei kukaan voi enää määrätä,

ei alistaa,

ei uhkailla,

ei leikkiä hengellä,

ja mielen sairaudella.

Jää hyvästit maa ja kansa,

kaikki ystävät,

toverit rakkaat,

entiset heilat ja lapset,

äiti, joka ymmärtää poikaansa parhaiten.

Jää hyvästi maan politiikka,

pellot ja tehtaat,

koulut ja laitokset,

jotka turvaavat ihmisen elämän,

kahvilat joissa intellektuellit ajattelevat,

joku kirjoittaa kirjan paremmasta maailmasta,

jota sinä voit hallita.

Voimme vain ymmärtää,

että lähdit pois,

jätit meidät siksi,

kun maailmaa hallitsee hulluus,

tuhon ajatus.

30 vuotta vankilassa

jäi 3 vuoteen,

ja sinä naurat,

ette saaneet mua hengiltä,

ei edes karhu,

joka tappoi toisen toverin sinun sijaan.

19.3.2024

Nanna Mutto

Poikani mio

 

Äidin lämpö,

pieni lapsi sylissä,

pieni poika

pienen pieni,

joka synnyit ennen aikaasi.

Kasvoit komeaksi pitkäksi mieheksi,

en uskonutkaan, että isäsi pituiseksi,

luonnollisesti,

kauniit kovat kasvot,

herkät piirteet,

isäsi luonne,

Jaakon,

hänen, rakkaani.

Kylmä äidin syli,

kun lähdin pois,

kauas pois,

sanoin hyvästi sulle, kun olit 4.

Kuinka voi ikävöidä,

kun muisti viedään pois?

Niin lapsi jää orvoksi,

kun äiti elää toista elämäänsä.

Voinko korjata virheen,,

jonka taivas teki,

vei mun muiston nuoruudestani,

jolloin elin ja sain lapsen?

Ohjaan itse autoani,

kuljen pääteitä pitkin,

tiedän missä olet,

mihin sinut jätin,

27 vuotta sitten.

Olet poikani, mio,

aina poikani,

on sulla veli,

ja parikin.

Elämme yhdessä vielä,

lapseni.

19.3.2024

Nanna Mutto

100 miehen kuolemat

 

Minkälainen jälki jää kun 100 miestä kuolee,

äidit itkevät, ristivät kätensä,

ikävöivät,

niin maan ikävöivät

omaa poikaa,

joka kuoli.

Miten niin maa liikkui ja auto liukastui,

miten voi maa liikkua,

auto liukastua,

hän ei juonut koskaan ajaessaan.

Vaikka haukkuvat,

niin laukovat,

tyhmät,

ne jotka tappoi.

Miten suuri voi olla kateus nuoruutta kohtaan?

Miten suuri inho rakkautta,’

ilon leikkiä kohtaan?

Nuorten rakkaus,

se pyhä ja hyvä,

josta lapset syntyvät

joka yhdistää miehen ja naisen

vaikka nuoren ja vähän vanhemman.

Lapsi jää jäljelle kun isä kuolee,

vaikka vaiva jää lapselle isän kuolemasta,

hän orpo on.

Äiti jättää lapsensa,

tuon avuttoman,

syytteen takia,

elämän takia,

vankeuden takia,

ja etsii itselleen uuden elämän,

vapaan elämän.

19.3.2024

Nanna Mutto

Jumalten uhrit

 

10 hautajaiset,

joihin osallistun talvella huivi päässäni,

kuolleet ystäväni, tuttavat,

kuolivat kuolon kolareissa,

mäen molemmilla sivuilla,

se on kuoleman mäki,

tuo tavallinen kylä,

koti toisille,

kateus toisille.

Itken ensin,

ja sitten lopetan,

ei enää kyyneleitä,

kun ystävän kuolevat,

hiljenen vain.

Ketä voin syyttää,

kun taivas tekee tällaista pilaa,

jos tapasit huoran,

kuolet,

määräätte kastin,

kolarissa kuolleiden kastin,

kauniiden miesten kastin,

ne jotka naisen tapasivat,

kielsitte sen,

ja tapoitte.

Huivini on äidin vanha,

elän äitini kotikylällä,

se on vanha kaunis kylä,

10 km molemmille kylän keskuksille,

Kiteelle ja Tohmajärvelle,

risteys mäen päällä,

näkymä silmän kantamattomiin,

niin kuin tuossa mäessä,

niin kuin mäki liikkuu,

ja heittää autot ympäri.

Kuka Jumala siirtää vuorta näin,

miksi,

oi, miksi tapoit ystäväni,

kauniimpaa kauniimmat miehet?

19.3.2024

Nanna Mutto

Naapuri

 

Kauniit kasvosi pysäyttävät mut rappukäytävässä

sinun avoimet silmäsi,

ihmettelet kuka olen?

Naapurisi, vastaan,

seinänaapurisi.

Olet uusi täällä,

kaunis poika.

Hiuksesi lehahtavat vähän,

kun käännyt siskoosi päin.

Siskosi on kaunis nainen,

tumma,

kun sinä olet vaalea.

Kun nukun seuraavana yönä,

vain seinä erottaa meidät,

olet nukahtanut sohvallesi,

ensimmäisenä yönä,

kun sänky tuntuu liian viileältä.

Kuinka ohuet paperiseinämme tässä talossa ovatkaan,

paperia vain, valkoista ohutta paperia.

Kuulen sinun huokauksen,

kun nukut,

seinän takana.

Olet nuori mies,

nuorempi siskoasi,

mutta kokenut jo paljon elämää.

Jokin ajoi sinut takaisin kotikylään,

minun luo,

minun naapurikseni.

En ole vaimo sulle,

en edes tyttöystävä,

ystävä ehkä,

vain naapuri,

joka juon aamulla kahvia kahden askeleen päässä,

keittiössäni,

josta ikkuna antaa pihalle, missä automme seisovat.

Tänä talvena kirjotan kappaleen

elämästä toisessa elämässäni,

Pietarissa nuorena naisena,

joka jättää lapsensa lastenkotiin,

joka menettää miehensä nuorena,

ja jää elämään omaa elämäänsä,

minun elämääni.

16.2.2024 

Nanna Mutto

Unissa rajalla

 

Suurvallan rajalla on hiljaista

nukun rauhassa

en tiedä mitä unta näen,

matkailen taas kauemmas,

aamulla teen matkasuunnitelmia

Betoniporsaat ovat unissani näkymättömissä,

rajaa ei ole unen näköön,

mutta en saa liikkua Venäjän puolelle,

raja kulkee unissanikin siinä missä se maassa kulkee,

missä voisin nukkua rajattomuuden maailmassa?

Suurvallassa on surua,

köyhyyttä ja jopa nälkää.

Mitä ihmiset syövät maassa joka sotii?

Vieläkö maanviljelijät saavat viljellä,

kun soturit sotivat?

Uneni rajoittuu rannalle,

asuntoni on rajavyöhykkeen tuntumassa,

Värtsilän kylätien varrella,

Jänisjoen kyljessä,

joka makaa liikkumattomana,

vain kalat liikkuvat.

Uneni vapaudesta rajalla

on kahlittu rajanpolitiikkaan,

sodan lieveilmiöihin.

Passi on käsilaukussa odottamassa sitä että raja taas aukeaa,

ja pääsen unissani vaeltamaan taas rajan yli.

19.3.2024

Nanna Mutto

Karhu rajalla

 

Untuvapeitto lämmittää

untuvainen uni,

untuvatyyny mukailee päätäni,

se on pehmeä,

eikä asetu asemaan heti,

etsin sijaa päälleni,

ennen kuin nukahdan.

Uusi aikakausi,

uudet rajat elämässä,

mutta vanhat rajat,

siis ne jotka viimeksi on piirretty,

vuonna 1944.

Raja on suljettu kokonaan.

Rajamies valvoo ja nukkuu autossaan,

valvoo rajaa,

jotta kukaan ei sitä ylittäisi.

Mutta karhut eivät kuule puhettamme,

eivät sääntöjä tai määreitä,

ei rajan käynnin lupia,

ne kävelevät rajan yli neljällä tassulla,

ja jättävät jälkensä uuteen lumeen.

Vartioautossa nukkuva rajamies

voi herätä unessaan,

kun näkee taustapeilistä

suuren ruskean karhun tallustavan tullialueelle.

Kenen maan luvat?

Kuuluvat kenelle?

Kuin karhu,

luvalla tai luvatta

kävelee rajan ylitse.

Minä unessani näen näytelmän,

karhun jos toisenkin.

Aamulla kun herään,

en tiedä oliko tämä totta vai unta.

1.3.2024

Nanna Mutto

Rajalle paluu

Eikö minulla ole lupaa rajalle?

Tämä sieluni ahdistus painaa minua.

Olin lähdössä,

askeleeni eivät vie autolle,

kävelen talon ympäri,

mikä on tämä paino niskassani?

Keli on lempeä,

tuskin pakkasta ollenkaan,

tänään en ole vapaa.

Luon lunta,

sitä on vain hitunen maasssa.

Avaan varaston oven,

tarkastan säkkiä,

jossa peittoja, tyynyjä,

lämpimin täkkini,

jolla pärjään pakkasessa,

tai viileässä asunnossa.

Asunto on tyhjä,

vain muutamat huonekalut seinien vierissä,

ei teepannua, tai kahvinkeitintä.

On alettava alusta taas.

Etsin iloa siihen.

Tänään on raskas ilma,

raskas taivaan ala,

enkä lähde liikkeelle tänään.

Lupa tai kielto,

ajan rajalle,

kun ajatukseni vie sinne.

Saunon lauantaina,

kuivaan itseni

ja olen puhdas,

kevyt taas,

ja nukun uneni rajalla,

omassa huoneessani.

1.3.2024

Nanna Mutto

Elisa

 

Kun pakkanen kiristyy,

patterit lämmittää huonettani,

käperryn peittoni sisään,

päiväpeiton alle,

joka on ruskeaa ja kultaa,

se on vanha,

isosetäni vanha,

kaunis kukallinen.

Sohvani niskatyynyssä nukkuu karhun pää.

Se on tullut luokseni unissaan,

ehkä minun unissa, kun mietin karhua,

joka ylitti tien kaupan takana,

ja pysähtyi tien pientareelle,

käänsi kasvonsa minuun.

Siitä tunnen kasvosi, musta karhu.

Minulla on pentuja, sinä sanot,

missä ovat pennut?

Ne eivät seuranneet sinua unessasi tänne,

he núkkuvat talvipesässä,

sinun sylissäsi.

Ehdi pian jo takaisin,

musta karhuäiti,

perheesi tarvitsee sinua,

sinun lämpöä,

älä sure, karhuni,

Elisa.

Kesällä heräät, ja viet pentusi ulos.

Vaellatte metsän halki, jos toisenkin,

syötte marjoja ja metsän antimia,

pentusi kasvavat isoksi,

vielä sinua suuremmaksi,

jos ovat poikia.

Kun minä näin sinut,

olit pentu vielä itse.

Hyvää yötä, Elisa,

nuku hyvin ja rauhassa talvipesässäsi.

Täällä minä elän huoneessani ihmisen elämää,

olen nainen, minäkin,

ja sain pennun minäkin joskus,

oman pojan, ja toisenkin.

Nuku hyvin Elisa.

8.2.2024

Nanna Mutto