Naapuri

 

Kauniit kasvosi pysäyttävät mut rappukäytävässä

sinun avoimet silmäsi,

ihmettelet kuka olen?

Naapurisi, vastaan,

seinänaapurisi.

Olet uusi täällä,

kaunis poika.

Hiuksesi lehahtavat vähän,

kun käännyt siskoosi päin.

Siskosi on kaunis nainen,

tumma,

kun sinä olet vaalea.

Kun nukun seuraavana yönä,

vain seinä erottaa meidät,

olet nukahtanut sohvallesi,

ensimmäisenä yönä,

kun sänky tuntuu liian viileältä.

Kuinka ohuet paperiseinämme tässä talossa ovatkaan,

paperia vain, valkoista ohutta paperia.

Kuulen sinun huokauksen,

kun nukut,

seinän takana.

Olet nuori mies,

nuorempi siskoasi,

mutta kokenut jo paljon elämää.

Jokin ajoi sinut takaisin kotikylään,

minun luo,

minun naapurikseni.

En ole vaimo sulle,

en edes tyttöystävä,

ystävä ehkä,

vain naapuri,

joka juon aamulla kahvia kahden askeleen päässä,

keittiössäni,

josta ikkuna antaa pihalle, missä automme seisovat.

Tänä talvena kirjotan kappaleen

elämästä toisessa elämässäni,

Pietarissa nuorena naisena,

joka jättää lapsensa lastenkotiin,

joka menettää miehensä nuorena,

ja jää elämään omaa elämäänsä,

minun elämääni.

16.2.2024 

Nanna Mutto