Suurvallan rajalla on hiljaista
nukun rauhassa
en tiedä mitä unta näen,
matkailen taas kauemmas,
aamulla teen matkasuunnitelmia
Betoniporsaat ovat unissani näkymättömissä,
rajaa ei ole unen näköön,
mutta en saa liikkua Venäjän puolelle,
raja kulkee unissanikin siinä missä se maassa kulkee,
missä voisin nukkua rajattomuuden maailmassa?
Suurvallassa on surua,
köyhyyttä ja jopa nälkää.
Mitä ihmiset syövät maassa joka sotii?
Vieläkö maanviljelijät saavat viljellä,
kun soturit sotivat?
Uneni rajoittuu rannalle,
asuntoni on rajavyöhykkeen tuntumassa,
Värtsilän kylätien varrella,
Jänisjoen kyljessä,
joka makaa liikkumattomana,
vain kalat liikkuvat.
Uneni vapaudesta rajalla
on kahlittu rajanpolitiikkaan,
sodan lieveilmiöihin.
Passi on käsilaukussa odottamassa sitä että raja taas aukeaa,
ja pääsen unissani vaeltamaan taas rajan yli.
19.3.2024
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti