Untuvapeitto lämmittää
untuvainen uni,
untuvatyyny mukailee päätäni,
se on pehmeä,
eikä asetu asemaan heti,
etsin sijaa päälleni,
ennen kuin nukahdan.
Uusi aikakausi,
uudet rajat elämässä,
mutta vanhat rajat,
siis ne jotka viimeksi on piirretty,
vuonna 1944.
Raja on suljettu kokonaan.
Rajamies valvoo ja nukkuu autossaan,
valvoo rajaa,
jotta kukaan ei sitä ylittäisi.
Mutta karhut eivät kuule puhettamme,
eivät sääntöjä tai määreitä,
ei rajan käynnin lupia,
ne kävelevät rajan yli neljällä tassulla,
ja jättävät jälkensä uuteen lumeen.
Vartioautossa nukkuva rajamies
voi herätä unessaan,
kun näkee taustapeilistä
suuren ruskean karhun tallustavan tullialueelle.
Kenen maan luvat?
Kuuluvat kenelle?
Kuin karhu,
luvalla tai luvatta
kävelee rajan ylitse.
Minä unessani näen näytelmän,
karhun jos toisenkin.
Aamulla kun herään,
en tiedä oliko tämä totta vai unta.
1.3.2024
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti