Poikani mio

 

Äidin lämpö,

pieni lapsi sylissä,

pieni poika

pienen pieni,

joka synnyit ennen aikaasi.

Kasvoit komeaksi pitkäksi mieheksi,

en uskonutkaan, että isäsi pituiseksi,

luonnollisesti,

kauniit kovat kasvot,

herkät piirteet,

isäsi luonne,

Jaakon,

hänen, rakkaani.

Kylmä äidin syli,

kun lähdin pois,

kauas pois,

sanoin hyvästi sulle, kun olit 4.

Kuinka voi ikävöidä,

kun muisti viedään pois?

Niin lapsi jää orvoksi,

kun äiti elää toista elämäänsä.

Voinko korjata virheen,,

jonka taivas teki,

vei mun muiston nuoruudestani,

jolloin elin ja sain lapsen?

Ohjaan itse autoani,

kuljen pääteitä pitkin,

tiedän missä olet,

mihin sinut jätin,

27 vuotta sitten.

Olet poikani, mio,

aina poikani,

on sulla veli,

ja parikin.

Elämme yhdessä vielä,

lapseni.

19.3.2024

Nanna Mutto