Valtakunnan päättäjät päättivät:
”parempi lähettää luoteja,
kuin omia poikiamme..”
Nielaisen,
niin minäkin,
kerään rahani kokoon,
en laita poikaani rintamalle,
en ensi linjaan,
en edes muonitukseen.
Minun poikani saa jäädä luo,
turvani, on sohvani,
hänen elämänsä,
minua varten,
hänen isäänsä varten,
hänen lapsiaan varten.
Montako rhyvnaa luoti maksaa?
Maksaja aina löytyy,
lopulta,
mutta kuka synnyttää pojat?
Paljonko poika kultani maksaa?
Montako rhyvnaa,
montako dollaria?
Synnytin poikani ilolla,
en kivulla,
iloitsen hänen elämästään, ilolla,
en koskaan kivulla.
Vaadin hänelle turvaa,
tässä maassa ei sodita,
miksi synnyimme Suomeen?
Toisen äidin ilo on kipu,
se joka vie lapsensa sotaan,
puolustaa maataan,
kotiaan,
onko merkitystä enää?
Säästäkää poikanne,
sanon,
lopettakaa sota,
sanon.
22.4.2024
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti