Sinä vaellat tien yli kuin haamu kulkisi
ajatuksissasi, tai vaiston ohjaamana
täällä ihmisten keskellä,
talojen pihoilla,
tien sivulla.
Pysäytän autoni ja odotan että pääset tien yli
en näe kasvojasi, en edes sinua,
kuka olet, vaeltaja?
Surumielinen olemuksesi vetoaa minuun.
Jos voisin, kutsuisin kaikki vaeltavat mustat karhut kotiini,
ruokkisin ja antaisin nukkua suojassa,
jossain pihan perällä.
Enkö koskaan usko,
että karhu on villi,
niin kuin vaeltajan uhmaama tumma hahmo,
kuin mörkö muumien sadussa,
mutta ilman sitä suurta voimaa,
kuinka voit pieni laiha karhu,
poikanen vielä.
Talvella näen sinut sohvani tyynyllä,
joka on tumma hahmo huoneeni nurkassa.
Tulitko tervehtimään minua,
vieläkö unesi jatkuu,
vai joko nukut kuolon unta,
karhunen,
sinä musta vaeltaja.
8.2.2024
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti