Ennen kuin nukahdan tällä rannalla
tänä iltana
nainen itkee naapurissa,
Karjalan toisella rannalla,
joen toisella rannalla
Hän itkee poikaansa,
joka vietiin sotaan,
taistelemaan,
tai vain kuolemaan.
Mikä hinta turhasta sodasta,
viedä kylän nuoret miehet,
jotka olisivat eläneet kylässä,
uutta elämäänsä
uutta sukupolvea,
he ovat menneet,
ja kuolleet kaukana kotoa,
etelässä
sodassa
Äidille jäi vain pienet
eivät he nuorta korvaa,
ei pienet aikuista korvaa,
se joka oli kasvanut aikuiseksi,
se arvokkain,
hänen ensimmäisensä
Suomi ei ole sodassa
ei kauhun maisemissa
Suomen miehiä ei viedä vielä,
ei tänä kesänä,
ei tänä talvena,
mutta tulevasta emme tiedä
Nukun rauhassa
raja on rauhassa
ilman muureja
voimme tuntea tuskan rajan takaa,
surun,
joka ei ole meidän
19.6.2024
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti