Taivainen kaupunki

 

Mäen huipulla huokaan taas

horisontin sinisyys huumaa minut

auto takana ajaa minua alas

ehdin ajatella Timon kuolleen mäessä

jossain tässä

vuonna 1992

Siksi ajan yksin

jäin yksin,

tai kaksin pienen vauvan kanssa

ikävöimme isää,

mun kihlattua,

jota vauva ei voinut ymmärtää,

ei hänen poissaoloaan,

vai tiesikö hän

isänsä kuolleen?

Hetki meni

pieni hetki

kun sinutkin vietiin minulta pois

elä lapsen elämää,

mulle sanottin,

olet lapsi vielä,

et äiti,

mua pilkattiin

Siksi jätin kaiken

tämän kylän,

lapseni,

rakkaani, heidät molemmat,

ja lähdin pois,

kauas pois.

Vasta 27 vuoden jälkeen

palaan ja muistan sinut,

pienoiseni,

ja rakkaani,

kihlattuni.

Tässä mäessä horisontti näkyy kauas,

kauas valtameren rannan yli,

toiseen maahan,

valtioon,

jonne ei ole lupa päästä,

entä sinne mäen varren taivaaseen?

Onko uusi kaupunki siellä,

kun 1000 miestä on noussut taivaaseen?

Kylä,

kuolleiden miesten

oma kaupunki,

tuo taivainen kaupunki..

miesten kylä

vain muutaman naisen,

jotka rannalle jäivät,

tämän mäen huipulle,

tai sen alle?

Väkivoima nosti heidät yli,

kuolemaan..

Ole ystäväni,

pieni,

ystävä olit ennenkin,

mua nuorempi,

sait uuden elämän!

8.6.2024

Nanna Mutto