Sinisiä unia

 

Kun aurinko luo säteen puiseen piha-aitaan,

herään,

sininen sängynpeitto sulkee uneni turvaan,

siihen rauhaan,

mikä meillä oli lapsena.

Sinisiä unia,

sinisiä tähtiä,

meidän kotimme Rantakylässä,

meidän ystävyys,

ja yhteys.

Olit veljeni, prinssi,

meidän piti karata,

sinun piti viedä mut,

pois,

omaan elämäämme,

vapauteemme.

Niin me kasvoimme,

yhdessä ja erillään,

eri kylässä,

toistemme luona,

luvalla.

Aikaa on kulunut,

mutta muistan yhteytemme,

yhteiset unemme,

niiden piti viedä meidät rajojen ylitse,

toiseen maahan,

maahan missä lapset ovat vapaita,

vapaita vanhempien vallasta,

vaikka vielä lapsia.

Sinisiä unia, sinisellä peitolla,

sinisten tähtien alla,

vieläkin tässä maassa,

vankeina,

me molemmat.

4.5.2024

Nanna Mutto