Rauha,
pysähtyneisyys,
unohdus,
rakkaus.
Kuka vie rauhani pois,
kuka rakkauteni, ja minutkin?
Kiroatko pienen perheeni,
minun elämäni ja tulevaisuuteni?
Voinko pysähtyä taas,
vai unohdanko taas?
Perheeni, rakkauteni?
Haluatko elämästäni tyhjyyden,
sen kaikkeuden, jota rakastin, menettäisin
sen, jota rakastin?
Pysähtymisessäni nyt ei ole rauhaa,
olen hukannut niin paljon vuosien varrella,
rauhani on rikkoutunut niin kauan kuin olen yksin,
yksinäinen
Rakkauteni sinuun sykkii sisälläni,
ei sitä koskaan unohtaa voi,
löydän sen aina uudelleen,
vaikka olen unohtanut sinut monta kertaa.
Rajan rauha antaa minulle lohtua.
Maailmani ei ole vielä kadonnut kokonaan,
löydän itseyteni, sen joka olin joskus,
ja perheeni ja lapseni.
Nanna Mutto
18.7.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti