Joen tumma virta,
se pelottaa mua,
sen virran juoksu,
johon moni nuori mies hukkui.
Jos uin virrassa,
en hallitse virtaa,
en osaa uida vasten virtaan,
tulla takaisin myötävirtaan,
uin väärin päin ja joudun taistelemaan virtaa vastaan.
Onko elämä niin kuin joki,
joka virtaa voimakkaana idän suuntaan?
Tämä joki laskee järveen,
ja sitten virtaa jokena seuraavaan järveen,
joka on melkein kuin meri,
Laatokka.
Käytän mustaa uimapukuani,
jossa on pinkit vauhtiraidat.
En ole kovin vauhdikas,
en ainakaan,
kun taistelen virtaa vastaan.
Pääsen laiturin lähelle,
ja tarraan portaista kiinni,
jottei virta taas vie mua alavirtaan.
Saisinko puusta kiinni, jos joutuisin virran vietäväksi?
Vai ajelehtisinko minne vain,
vaikka rajan yli Venäjälle?
Imeekö joen virta ihmisen syvyyteen?
Eikö syvyyttä vastaan voi taistella?
Miksi nuori mies kuoli,
armeijassa ollessaan,
alle 20 vuotiaana tähän virtaan?
Hukkuminen on varmaan helppoa,
vääjäämätöntä,
sitä vastaan ei voi taistella,
ei enää kun on jo pinnan alla.
Suren tuota nuorta sotilasta, joka hukkui saunareissulla.
Hän ui myötävirtaan ,
ja jäi virran mukana joen uhriksi.
Miksi niin, niin huolimaton hän oli,
vai oliko virta voimakkaampi tuona,
kesäisenä iltana.
Jos juot, et ui,
sanoivat vanhempani,
kun olin nuori.
Oliko nuori sotilas juovuksissa, kun ei jaksanut taistella virtaa vastaan?
En toivo sulle kalan elämää,
nouse ylös enkeliksi, mies,
jonka pelottava musta virta vei,
kaunis nuori sotilas,
kaaduit maamme vuoksi,
pelastuksen vuoksi,
tuota virtaa vastaan, joka Venäjälle vie.
8.10.2023
Nanna Mutto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti