Junat

 

Kun ajan autollani rajan suuntaan,

joudun hidastamaan matkalla,

ainakin se olisi järkevää,

jotta en joutuisi junan alle,

ajaisi kolaria junan kanssa.

Ajatukseni ovat vapaat,

ehkä liian vapaat,

en katso sivuilleni,

vaan eteenpäin.

Olen menossa eteenpäin,

tottakai, ja vauhdilla.

Tie on osittain rikki,

siinä on asfaltissa reikiä,

enkä aina tiedä kummalla puolella rajaa olen..

ajan melkein sokeana,

kun näen tiilitehtaan vanhoja taloja,

elän hetken vanhassa ajassa,

kun tiilitehtaassa oli vielä toimintaa.

Aseman kylässä asuu vain joitain,

joskus se oli vilkas ja kauppapaikka,

jossa juna pysähtyi.

Mutta nyt radalla, joka jatkuu molempiin suuntiin,

ajaa vain kummitusjunia,

niin luulen,

ja melkein tiedän.

Öisin junat ajavat kovaa vauhtia,

ja joku hiljentää Asemankylän asemalla,

nouseeko matkustajia junaan,

ja laskeutuuko joitain asemalle?

Tälle vanhalle asemalle,

missä talo seisoo tyhjillään.

On alkuilta ja ajan rajalta pois päin,

ajan vain, ja melkein ylitän jo radan,

kun vilkaisen sivulle,

näen valoa,

se on junan kirkas ajovalo,

ja juna on tulossa minua päin.

Herään ajatuksistani,

ja ylitän radan.

Tuo junarata on kuin raja uuden ja vanhan välillä.

Junat kulkevat siinä monessa ajassa,

kummitusjunat, 

josta luin viisikkokirjoista lapsena.

18.7.2023 

Nanna Mutto