Niin on veneet rannalla odottamassa
niin vei lautturi mummoni
Valon säde hiipii
kun arkku lasketaan
sinä nouset savuna ilmaan,
ei vaan
sielusi
se joka olet
valona korkeuksiin
tämä päivä
lautturi ties
sinun ties
me rannalle jäimme
ihmettä katsomaan
kun veneesi lipuu järvelle
sen selälle
kaukomaan
29.3.2025
Nanna Mutto
Auringon sineen
varjoissa elämä
Tämä kevät
Auringon tuoma
vapaapäiväni
Ei, vain hetki tässä
Lumi sulaa
antaa periksi auringolle
punainen toppatakki sinulla
Se lämpö
Vaikka takki auki elämälle
sille elälmälle jonka valitsit
Hiljaisuus
tässä päivässä
hedelmät korissa
banaanit ja omenat
minun hedelmäni
sinun rakkaus
26.3.2025
Nanna Mutto
Jalkani tuntevat paineen kyykyssä
en ole nainen itäisiltä mailta
missä kyykyssä työ tehdään
ja levätään
Vesi muuttuu punertavaksi
kauniin heleä punainen
kuin tippa verta vedessä
Se on harja
jolla lattiakaivo pestään
Roiske silmieni väliin herättää mut
En tee työtäni ilolla
Työn raskaan raadantaa
tänä sateisena päivänä
saan olla sisällä
26.3.2025
Nanna Mutto
Joka kevät joku kuolee
elämän kaunein hetki
Vai eikö niin olekaan?
Surullisin ja kamalin
juhlapäivä
Kun 5 kuolee samana päivänä
jää ruoat syömättä
ne oli jäänyt jo viikon ajan
tai kahden
Ausingon säde paljastaa paljaan ruumiin
Se jää kun matka muualle alkaa
Kevään kauneus ja lohduttamattomuus
Poissa
eli paikalla
22.3.2025
Nanna Mutto
Nämä seinät on minun
beige batistini
itse valitsemani
sävyistä sävyisin
Lattia vaaleaa parkettia
ikkuna antaa pellolle
joka rajoittuu metsään
mun omani
Kukilla koristaisin tämän asunnon
maalaisin isolla pensselillä seiniin
avoinna olevan tulppaanin,
liljan, ruusunkin
Batistinin harmaa sulkee seinät
se on suoja
kukkien aika on sitten
kun asun itse
8.3.2025
Nanna Mutto
Asunnon tyhjetessä
joki huuhtoo mieltäni
jään vielä yöksi
pehmeä patja
täysi uni
joen rannalla
joka on vielä jäässä
kevät
Tavarat on pakattu
ja komero täys
sänky purettu
uneni on..
aamuun asti
tämän joen rannalla vielä
viimeinen yö
Asunto on tyhjä
seinät hiljenevät
vanha on huuhdottu pois
ei mun
ei millään tavalla
vain lattian omistan
ja seinät
7.3.2025
Nanna Mutto
Sininen ruusuverho,
rajan sisän ja ulkotilan välillä,
syvä sinisyys..
indiko,
ruusuverhon pitsi
on tuo joka johdattaa mut ajatuksiin
tumman sinisen sävyn luo
itseys
itsetietoisuus,
antaa mulle rauhan
sininen ruusu
ei kasva maassa,
mutta taivaassa se kukoistaa sineään
kun katson ikkunasta ulos
6.3.2025
Nanna Mutto
Ajan pitkin kylätietä
näen maisemassa sivullani
sinisiä vuoria
ne kertovat unista
ja rajasta,
menetetystä maasta,
vuorista
elämästä
Tsornaja gori
niin kai
mutta uni minulle
kun olin lapsi
tiesin rajan
mutta en muuta
Unissani jollain tähdellä
näin alas ison kaupungin
luulin sitä Tohmajärveksi,
siihen viereiseen,
ennen noita vuoria
Todellisuus olikin kyläpahanen
ei vihreeä ruohoa aidan takana
tai ehkä sitäkin
unien vuoret
tänä iltana,
haluan pysähtyä,
mutta jatkan vaan..
kotiin,
se missä lienee?
5.3.2025
Nanna Mutto
Tulee kevät
tässä kylässä syön aina munkin
munkkipossu
hillomunkki
munkkirinkeli
On aika kahville ja pullalle,
mutta minä syön munkin
En ole ainoa
koska kylässä myydään munkkeja joka päivä!
Laihdun
koska elän munkilla päivässä
Joskus matkustan rajan yli
ja juhlat jatkuvat,
joka päivä,
kuin viimeistä päivää,
iloinen jälleennäkeminen
5.3.2025
Nanna Mutto
Olen sisältä sininen
vaihdan vaatteita kun vaihdan kylää
Tässä kylässä olen kotonani,
huipulla,
hengitän
olen avoin,
maisema on avara,
näen kauas Venäjälle
Olenko venäjän sininen?
Kun kätkeydyn harmaaseen villatakkiin?
5.3.2025
Nanna Mutto
